Demian Seesjärvi

Olen musiikkipedagogi (Yamk), Kouluttaja, Sertifioitu TRE^® eli Trauma and Tension Releasing Exercises -ohjaaja ja PBSP (Pesso Boyden System Psychomotor) -terapeutti (sertifiointi vaiheessa). Olen keskittynyt äänityöskentelyssä kehoterapeuttiseen, sukupuoli- ja traumasensitiiviseen lähestymistapaan, jossa ihminen ja äänellinen identiteetti nähdään kokonaisvaltaisesti kehomieli-yhteyden, aikaisempien vuorovaikutuskokemusten jättämien jälkien ja ihmisen omalta tuntuvan autenttisen identiteetin rakentumisen kautta. Omakohtainen kasvunmatkani transtaustaisena laulajana, pedagogina ja neurologinen erityisherkkyyteni vaikuttaa syvällisesti työssäni niin laulupedagogina kuin terapeuttina. Minulle on tärkeää asiakastyössäni kohdata asiakas ensisijaisesti ihmisenä ja vasta sen jälkeen ammattilaisena. Kokemus on näyttänyt, että ihmisen kasvun mahdollisuudet ja potentiaali näkyvät yhteistyökyvyssä, luottamuksessa ja rohkeudessa tutkia avoimen uteliaasti omaa haavoittuvuutta yhdessä ammattilaisen kanssa. 

Olen pedagogina ja terapeuttina perehtynyt ääntä ja itseilmaisua lukkiuttaviin psykofyysisiin ilmiöihin, joiden taustalla vaikuttavat esimerkiksi lapsuuden haitalliset kokemukset, sukupuoliristiriita, musiikin ammattiopintojen aiheuttama henkinen puristus, vaikeat esiintymiskokemukset ja yleisesti häpeään sidottu kehollinen itseilmaisu. Olen vuodesta 2011 tutkinut ja opiskellut eri kehollisia menetelmiä, perehtynyt traumatutkimukseen, kiintymyssuhdeteoriaan, kehityspsykologiaan, neuropsykiatrisiin erityispiirteisiin ja äänentutkimuksiin. Olen laajan tiedon keruun myötä pyrkinyt etsimään keinoja, jotta äänellisistä ja ilmaisun lukoista kärsivän ihmisen eläminen helpottuisi ja jokainen voisi löytää itselle sopivan äänen ja itseilmaisun tavan. Lähdin ensin tutkimaan transmiesten äänenmuutosta autenttisuuden ja psykofyysisyyden näkökulmasta yamk-opinnäytetyössäni (Seesjärvi 2015), jonka jälkeen olen keskittynyt äänellisten lukkojen tutkimiseen ja traumatietoisen laulupedagogiikan kehittämistyöhön musiikin alalla. Ensimmäinen artikkeli tästä julkaistiin vuonna 2021: Opettaja lukkiutuneen äänen äärellä – traumasensitiivisen laulupedagogiikan kehittäminen.

Pidän yksityisvastaanottoa Helsingissä Kehoääni- ja PBSP (Pesso Boyden System Psychomotor) -terapeuttina. Opetus- ja terapiatyössä painotan turvallisuutta, hyväksyvää vastavuoroisuutta, häpeä- ja traumainformoitua työotetta sekä sukupuolisensitiivistä kohtaamisen tapaa. Työskentelyn  tavoitteita ovat asiakkaan kehotuntemuksen paraneminen, äänellisen trauman terapeuttinen kuntoutus&hoito, oman äänen ja identiteetin vahvistuminen sekä autenttisen yhteyden löytyminen. Koulutan myös säännöllisesti sukupuolisensitiivisyydestä, transäänen erityispiirteistä, traumainformoidusta laulupedagogiikasta ja kehollisuudesta eri oppilaitoksissa, järjestöissä ja yhdistyksissä. 

­

Työparini Häpeästä Hiljaiset -sivuston perustajan esittely:

Iris Seesjärvi

Kuva/Photo:  Ulla Nikula

Olen klassinen laulaja, laulupedagogi ja psykofyysinen hengityskouluohjaaja. Valmistuin laulupedagogiksi vuonna 2014 Centria AMK:sta Kokkolasta ja Musiikin maisteriksi Viron Musiikki- ja Teatteriakatemiasta 2017. Olen myös valmistunut Humanististen tieteiden kandidaatiksi Jyväskylän yliopistosta pääaineena etnologiatieteet.

Laulajana olen työskennellyt Kokkolan kaupunginteatterin ja West Coast Kokkola Operan produktioissa. Vuonna 2011 aloitin Kokkolassa oopperatyön erikoistumisopinnot, joihin liittyen tein oopperadebyyttini kesällä 2012 Kokkolan oopperakesässä. Lauloin Minnan roolin Detlev Glanertin kamarioopperassa Der Engel auf dem Schiff ja Damiran roolin Vivaldin oopperassa La verità in cimento.

Omien kokemusteni pohjalta tiedän, että laulaminen ei ole aina helppoa ja yksinkertaista. Perfektionistiselle ja tunnolliselle ihmiselle riittämättömyys esimerkiksi laulutekniikan suhteen voi aiheuttaa voimakastakin häpeää. Kynnys vapaaseen äänenkäyttöön nousee huonojen kokemusten myötä ja oma ääni voi pahimmillaan tuntua rumalta ja arvottomalta. Opiskellessani Kokkolassa luin Ben Malisen häpeää käsittelevään kirjaan Elämää kahlitseva häpeä. Sitä lukiessani tajusin, että kahlitseva häpeä voi suuresti estää vapaata laulullista ilmaisua. Oma ääni voi hävettää niin paljon, että hengitys- ja äänielimistö jähmettyy: kurkkua alkaa kuristaa ja laulaminen vaikeutuu entisestään. Kirjoitin aiheesta opinnäytetyöni, jossa tutkin ammattiopiskelijoiden kokemuksia laulullisesta häpeästä.

Haluan rohkaista jokaista etsimään ja löytämään omaa ääntään. Jokaisen ääni on arvokas ja jokaisella on mahdollisuus kehittää omaa ääntään. Usein ulkopuolelta tulleet torjuntakokemukset aiheuttavat ja lisäävät häpeän tunnetta. Traumat koulun laulukokeista tai negatiivisista kommenteista aiheuttavat lukkoja, jotka täytyy purkaa ja joiden tilalle täytyy hakea  positiivisia korjaavia kokemuksia. Arvostelun sijaan tarvitsemme armollisuutta – itseämme ja toisiamme kohtaan.

Kirjoitan tällä hetkellä kirjaa laulullisesta häpeästä, jossa kuullaan kertomuksia niin laulun harrastajilta, opiskelijoilta kuin ammattilaisiltakin.

Iris Seesjärven Häpeästä hiljaiset -nettisivusto: http://www.hapeastahiljaiset.com / http://www.vocalshame.com

Iris Seesjärvi laulajasivut: http://www.irisseesjarvi.com